66 päivää takana, elämä edessä ♥

Lähes kahden kuukauden hiljaisuus on nyt ohitse ja sain vihdoinkin itseni irti ihastelemasta hääkuvia tarpeeksi pitkäksi aikaa, tänne kirjoittaakseni. (Kyllä mie oikeasti käyn myös töissä ja teen muutakin kuin ihastelen niitä kuvia…)

Häät oli ja meni. Viimeisenä yönä ennen häitä tuli nukuttua ihan sulhon kainalossa ja vieläpä hyvin! Luulin, että jännitys veisi yöunet, mutta ei se vienytkään. Ehkä asiaan vaikutti sekin, että päivää ennen häitä tuli herättyä jo klo 4 aamulla :)

Hääaamuna tuli käytyä kampaajalla ja meikissä kuohuvan juoman kera kaunistautumassa. Aamulla tuntui olevan vähän liiankin kauan aikaa, ennen kirkkoon menoa, joten ehdin kyllä jännitellä :)

Itse hääseremonia oli lyhyt ja mukava. Pappi oli valmistellut meille puheen, mutta kertoikin toimituksen lopussa, ettei pitänytkään valmistelemaansa puhetta vaan puhui sydämestään siinä hetkessä. Kyllähän tämä meille passasi. Seremonian jälkeen poistuimme kirkosta saippuakuplien saattelemana kohta virallisten hääkuvien ottopaikkaa. Kuvat otettiin Liperissä vanhalla museoalueella, joten taustat olivat otolliset juuri meidän näköisiin hääkuviin. Kiitos ihanista kuvista kuuluu kuvaajallemme Risto Kuittiselle, jota voimme lämpimästi suositella kenelle tahansa hääkuvien ottajaksi :)

Itse hääpäivä oli täydellinen niin keliltään kuin tunnelmaltaan. En olisi voinut kuvitellakaan, että päivä olisi ollut oikeasti niin mukava kuin se oli. Jännitys hävisi kirkon jälkeen ja sitten vain nautittiin päivästä ja ihanista ystävistä ja sukulaisista. Päivään sisältyi niin perinteisiä hääleikkejä kuin ihan rentoa hengailemistakin sopivassa suhteessa. Päivän aikana ja sen jälkeen tuli huomattua todeksi se, että päivä todellakin menee ohi todella nopeasti! Tästä syystä on ihana, että on paljon hyviä valokuvia, joiden kautta voi palata päivään näin jälkikäteenkin.

Häistä on nyt kulunut jo 66 päivää ja alkaa pikkuhiljaa tämä hääpöly jo laskeutua. Kiitoskortit alkavat olla kohta lähettämistä vaille valmiita ja mekon ensimmäinen ostajaehdokaskin on parin päivän päästä tulossa mekkoa katsomaan. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, tarkoitus on siis myydä mekko, eikä jättää sitä kaappiin homehtumaan. Tästä suunnitelmasta olen tähän asti pitänyt kiinni ja nyt kun ostajaehdokas on oikeasti tulossa omien sanojensa mukaan ”ostamaan mekon pois”, alkaa ajatus myymisestä tuntua haikealta ja vaikealta. Ehkä miun pitää laittaa se vielä kerran päälle ja haahuilla pitkin tätä meidän asuntoa vielä viimeisen kerran. Totuus kuitenkin on, että en näe mitään syytä säilyttää niin ihanaa mekkoa itselläni, kun joku toinenkin voisi siitä vielä nauttia :)

Eräs ystäväni kysyi ”miten käy hääblogille häiden jälkeen?”. Vastasin, että en tiedä, ehkä keksin jotain muuta mielenkiintoista kirjoitettavaa. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole mitään varsinaista projektia, josta olisi kiva tänne ”raportoida”, joten voi olla, että tämä blogi hiljenee joksikin aikaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä:)

Nyt kuitenkin kaikella rakkaudella PUS PUS KIITOS HEI. ♥