Lähes kahden kuukauden hiljaisuus on nyt ohitse ja sain vihdoinkin itseni irti ihastelemasta hääkuvia tarpeeksi pitkäksi aikaa, tänne kirjoittaakseni. (Kyllä mie oikeasti käyn myös töissä ja teen muutakin kuin ihastelen niitä kuvia…)
Häät oli ja meni. Viimeisenä yönä ennen häitä tuli nukuttua
ihan sulhon kainalossa ja vieläpä hyvin! Luulin, että jännitys veisi yöunet,
mutta ei se vienytkään. Ehkä asiaan vaikutti sekin, että päivää ennen häitä
tuli herättyä jo klo 4 aamulla :)
Hääaamuna tuli käytyä kampaajalla ja meikissä kuohuvan
juoman kera kaunistautumassa. Aamulla tuntui olevan vähän liiankin kauan aikaa,
ennen kirkkoon menoa, joten ehdin kyllä jännitellä :)
Itse hääseremonia oli lyhyt ja mukava. Pappi oli
valmistellut meille puheen, mutta kertoikin toimituksen lopussa, ettei
pitänytkään valmistelemaansa puhetta vaan puhui sydämestään siinä hetkessä.
Kyllähän tämä meille passasi. Seremonian jälkeen poistuimme kirkosta
saippuakuplien saattelemana kohta virallisten hääkuvien ottopaikkaa. Kuvat
otettiin Liperissä vanhalla museoalueella, joten taustat olivat otolliset juuri
meidän näköisiin hääkuviin. Kiitos ihanista kuvista kuuluu kuvaajallemme Risto
Kuittiselle, jota voimme lämpimästi suositella kenelle tahansa hääkuvien
ottajaksi :)
Itse hääpäivä oli täydellinen niin keliltään kuin
tunnelmaltaan. En olisi voinut kuvitellakaan, että päivä olisi ollut oikeasti
niin mukava kuin se oli. Jännitys hävisi kirkon jälkeen ja sitten vain
nautittiin päivästä ja ihanista ystävistä ja sukulaisista. Päivään sisältyi
niin perinteisiä hääleikkejä kuin ihan rentoa hengailemistakin sopivassa
suhteessa. Päivän aikana ja sen jälkeen tuli huomattua todeksi se, että päivä
todellakin menee ohi todella nopeasti! Tästä syystä on ihana, että on paljon
hyviä valokuvia, joiden kautta voi palata päivään näin jälkikäteenkin.
Häistä on nyt kulunut jo 66 päivää ja alkaa pikkuhiljaa tämä
hääpöly jo laskeutua. Kiitoskortit alkavat olla kohta lähettämistä vaille
valmiita ja mekon ensimmäinen ostajaehdokaskin on parin päivän päästä tulossa
mekkoa katsomaan. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, tarkoitus on siis myydä
mekko, eikä jättää sitä kaappiin homehtumaan. Tästä suunnitelmasta olen tähän
asti pitänyt kiinni ja nyt kun ostajaehdokas on oikeasti tulossa omien
sanojensa mukaan ”ostamaan mekon pois”, alkaa ajatus myymisestä tuntua
haikealta ja vaikealta. Ehkä miun pitää laittaa se vielä kerran päälle ja
haahuilla pitkin tätä meidän asuntoa vielä viimeisen kerran. Totuus kuitenkin
on, että en näe mitään syytä säilyttää niin ihanaa mekkoa itselläni, kun joku
toinenkin voisi siitä vielä nauttia :)
Eräs ystäväni kysyi ”miten käy hääblogille häiden jälkeen?”.
Vastasin, että en tiedä, ehkä keksin jotain muuta mielenkiintoista
kirjoitettavaa. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole mitään varsinaista projektia,
josta olisi kiva tänne ”raportoida”, joten voi olla, että tämä blogi hiljenee
joksikin aikaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä:)
