Hääpuvun löytäminen alkoi New Yorkissa varaamalla sovitusaika David’s Bridal -hääpukuliikkeeseen. Paikan päällä selvisi, että varaus, jonka kaverini soitti puolestani (puhelinenglantini ei ole mikään mahtava) ei näkynyt missään tietokannoissa. Tästä huolimatta minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi sovittelemaan mekkoja ja minulle annettiin käyttöön henkilökohtainen ”mama”, joka auttoi minua kaikessa mitä tarvitsin. Minun mamani sattui olemaan ihana, yhtä paksu kuin pitkä, mamma joka tajusi heti mistä pidän ja osasi tuoda juuri minulle sopivat mekot!
Liikkeessä oli satoja ja satoja mekkoja, joista menisi helposti pää pyörälle kokeneellakin sovittajalla, mutta minun mamani ilmoitti, että hän tuo minulle kolme mekkoa, jonka jälkeen katsotaan mihin suuntaan lähdemme. Kuinkas sitten kävikään. Ensimmäinen mekko jonka vedin päälleni vaikutti täydelliseltä! Se istui hyvin ja oli IHANA. Aikani peilin edessä keikisteltyäni päätin kuitenkin vielä hillitä ostohalujani ja sovittaa mekkoa numero 2. Se kannatti! Nyt tuo mekko roikkuu pukupussissa kotisuomessa!
Toinen mekko, mekko jonka päädyin ostamaan vaati hieman sulattelua. Olihan se heti IHANA. Tietenkin. Mutta sen malli arvelutti minua. Aikani peilailtua ja sovitteluseuran M:n ja S:n vakuuteltua, että mekon malli ei tee minusta lihavaa, ihastuin mekkoon lopullisesti. Kiitos tytöt siitä!
Pääsin myös osalliseksi ihanaa jenkkiperinnettä (ainakin kyseisen pukuliikkeen perinnettä), jossa oikean mekon löydyttyä morsian soittaa kelloa ja heittää mielessään ilmoille toiveen. Kellonsoitto antaa muille morsiamille ja liikkeen työntekijöille merkin iloita ja aplodeerata soittajan puolesta. Kaiken kaikkiaan mekon sovittaminen ja ostaminen oli IHANA (voiko tekstissä kirjoittaa saman sanan liian monesti isolla ihan vaan koska on niin ONNELLINEN?) kokemus. Suosittelen kaikille.
Mekko olisi maksanut alun perin 599 $ + verot, mutta tarina ei lopu vielä tähän. Mekon helmasta roikkui pari langanpätkää, jotka halusin leikattavan irti. Mamani kertoi, että voin kirjata kaikki ”viat” joita mekosta löydän ja he korjailevat ne ja saan hakea mekon myöhemmin. Minua ei kuitenkaan huvittanut tulla hakemaan mekkoa myöhemmin vaan halusin sen heti mukaani. Yllärillä. Noh ehdotin sitten mamalle, että leikkaan itse nuo langanpätkät jos hän voisi antaa minulle jotain alennusta mekosta. ”Okay, I can give you 10 % of” oli vastauksena… Sain siis mekosta alennusta enemmän kuin verot olisivat hintaa korottaneet. Loppujenlopuksi mekolle tuli hintaa noin 440 €! Tämä mekkohan tulee tuottamaan minulle kunnon massit kun vielä myyn sen häiden jälkeen eteenpäin!
Nyt minulla siis on täydellinen häämekko suoraan New Yorkista ja vielä melko edullisesti. Ja jos joku ihmettelee, kuinka sain mekon tuotua suomeen, niin voin kertoa, että pyysin etukäteen Finnairilta luvan tuoda mekko lentokoneeseen käsimatkatavarana ja heidän puolestaan ei ollut mitään ongelmaa. Mekko matkusti ykkösluokassa ja lentoemännät puhuivat siitä minulle tähän tyyliin ”laitan Hänet tähän ykkösluokan penkille, niin näen Hänet kokoajan…” Mitään lisäkustannuksia mekon tuomisesta ei tullut. Piti vain nähdä se vaiva, että raahaa mekkoa metrossa ja lentokentällä läpi turvatarkastuksien ym., mutta kaikki se kyllä kannatti!
Valitettavasti en voi laittaa kuvaa itsestäni mekossa… koska en halua… :D Mutta tässä on kuva siitä pukupussissa ja lupaus, että se on IHANA.
Kiitos hei ♥
